Hyvinvoivaan kuntaan kuuluu onnellinen lapsuus ja nuoruus Tulevaisuuden kunta panostaa sivistykseen, liikuntaan ja hyvinvointiin

Liikunnan pitää olla kivaa – suorittamaan ehtii myöhemminkin

Meillä Keravalla lapset ja nuoret liikkuvat naapurikuntia vähemmän. Syitä tähän on monia. Olen itse nostanut yhdeksi syyksi mm. olosuhteet (K-U 4.2.2017). Ne ovat meillä naapurikuntia kehnommat. Tilannetta korjataan verorahoilla toteutettavilla hankkeilla. Hyvä tietysti sekin. Itse toisin repertuaariin naapurikuntien tapaan kaupungin lainatakuut yksityisille ja kolmannen sektorin hankkeille, jotka liikuttavat suurta kuntalaisjoukkoa. Keskeinen syy harrastamisen vähäisyyteen on varmasti myös harrastamisen hinta ja perheiden arjenhallinnan haasteet. Sosioekonomiset syyt.

Kokoomuslaiset kuntapoliitikot ovat viimeisen puolen vuoden aikana nostaneet hienosti monissa kunnissa esiin harrastamisen takuun. Viimeisimpänä Järvenpäässä. Heillä kuntapoliitikot haluavat selvityttää millä keinoilla kaupunki voisi taata kaikille lapsille vähintään yhden harrastuksen. Selvitystyö vaatii monialaista ja laajaa katsantokantaa. Harjoitus on vaativa. Keravallakin käydään ainakin julkista keskustelua samoista asioista. Lasten liikkuminen ja harrastukset kiinnostavat varsin monia kuntavaaliehdokkaita. Näin ennen vaaleja.

Itse olen kolmen harrastavan lapsen isänä huomannut näissä harrastamisissa myös toisen puolen. Harrastaminen tehdään aika nopeasti useassa lajissa ja seurassa vakavaksi suorittamiseksi. Tavoitteet asetetaan korkealle. Monipuolinen harrastaminen tapetaan, kun tavoitesuuntautuneiden ryhmien harjoitusmääriä kasvatetaan aika nopeasti sellaisiksi, ettei aika riitä muiden lajien harrastamiseen. Tämä tietysti korostuu erityisesti ns. taitolajeissa. Yksipuolinen liikunta estää nähdäkseni kehittymistä joka kaikkien keskeisten tutkimusten mukaan edellyttää monipuolista liikuntataustaa. Se aiheuttaa myös loppuunpalamisia ja saattaa pahimmillaan viedä liikkumisesta ilon. Toimintatapa on kansantaloudellisesti ja -terveydellisesti arveluttava.

Liikkuminen jää ihannetilanteissa elämäntavaksi. Omat lapseni ovat harrastaneet mm. taitoluistelua, joukkuevoimistelua, telinevoimistelua, jalkapalloa ja koripalloa. Käytännössä noin 10-12 vuoden iässä aika- ja jaksamisresurssit ovat pakottaneet kaventamaan lajirepertuaaria. Miksi tilanne on tällainen? Suomi on suorituskeskeinen maa ja tätä vakavaa keskittämistä pakkosyötetään alakouluikäisille lapsille. Asiat voitaisiin tehdä myös toisin.

Harrastustakuu tulisi käsitellä myös Keravan päättävissä elimissä. Samalla pitäisi kartoittaa paikallisten seurojen kevyen harrastamisen ryhmien resurssoinnit ja mahdollisuudet niiden lisäämiseen. Kevyt-ryhmät voisivat olla niitä takuun piirissä olevia lajivaihtoehtoja. Ne voisivat mahdollistaa samalla monipuoliset harrastusmahdollisuudet niille jotka haluavat harrastaa samanaikaisesti useampia lajeja.

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat