Kustannustehokkuutta ja laatua peruspalveluihin - sosiaalipalveluyksikkö?
Keski-Uusimaa kaipaa tiiviimpää peruspalveluyhteistyötä. Kehittelemisen arvoinen ajatus voisi olla KJT-kuntien (Kerava, Tuusula ja Järvenpää) yhteisen sosiaalipalveluyksikön perustaminen. Palveluyksikön tehtäväksi asetettaisiin ensisijaisesti kuntien järjestämisvastuulla olevien vanhusten ja vammaisten hoivapalvelujen kilpailuttaminen ja tilaaminen yksityisen sosiaalipalvelualan toimijoilta. Yksikkö vastaisi tilaamiensa palvelujen laadusta.
Yli sadantuhannen asukkaan, maantieteellisesti pienen alueen yhteinen palveluyksikkö mahdollistaisi todennäköisesti paremman hinta-laatusuhteen verrattuna siihen, että kunnat pyrkivät tuottamaan palvelut itse ja yrittävät pieneltä osin kilpailuttaa yksityisiä toimijoita.
Otetaan esimerkkivertailuun KJT-kunnat ja Tampere:
- Tampereen asukasluku on jotakuinkin kaksinkertainen KJT-kuntien yhteenlaskettuun asukaslukuun verrattuna ja pinta-ala 2,3-kertainen.
Pienten KJT-kuntien ei ole taloudellisesti järkevää tuottaa itse kaikkia sosiaalipalvelujaan.
Kaivataan tuoretta näkemystä ja ennakkoluulotonta kuntayhteistyötä. KJT-kuntien tulisi järjestää vanhusten ja vammaisten peruspalvelut yhteisen palveluyksikön kautta.
Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!
Ihan pienenä vihjeenä, niin tutkimusten mukaan kunta on tehokkaimmillaan palveluiden tuottajana, kun asukkaita on 10 000 - 40 000. Noita liian suuria ja kankeita yksiköitä, jotka pitää lähivuosina purkaa, on pääkaupunkiseudulla ihan riittämiin. Hyvä huono esimerkki on Espoo, joka pitää pikimmiten räjäyttää toimiviksi kokonaisuuksiksi.
Tämä ei tarkoita, etteikö yhetistyötä pidä tehdä. On kuitenkin varottava jäykkiä ja tehottomia yksiköitä.
Hyvä Kalle. Päästään asian ytimeen. Viittaat tutkimustiedollasi palvelujen tuottamisen tehokkuuteen. Ongelmana nykyisillä peruskunnilla onkin juuri se, että rakenteet ovat vuosikymmenten takaa jolloin rakennettiin hyvinvointivaltio-periaatteelle rakenteita tyyliiin, jossa kunnat itse tuottivat palvelut. Nyt ollaan tultu hyvinvointiyhteiskunnan ajatteluvaiheeseen, jossa rakenteisiin on vähitellen, pienin askelin saatu iskostettua tuottamisen sijaan järjestäminen. Lain mukaan kunnan tehtävänä ei ole tuottaa itse vaan JÄRJESTÄÄ. Tämä järjestäminen kuntien välisenä yhteistyönä mahdollistaa useampien palveluntuottajien kilpailuttamisen ja monimuotoisemman yhteistyön. Tarjoukset 100 000:lle ovat yksiköhinnoilla mitattuna edullisemmat kuin 30 000:lle. Tarvitaan ennakkoluulottomuutta ja innovatiivisia ajatuksia eikä pitäytymistä yksisilmäisesti nykyisissä tehottomissa malleissa joissa palvelujen laatutasokin on monesti hyvin kyseenalainen. Malleista esimerkkeinä tilaaja-tuottaja-malli sekä palvelusetelit. Kaikissa tapauksissa täytyy kuitenkin huolehtia hankittavien palvelujen laadusta.
Kirjoita uusi kommentti
Kirjaudu tai rekisteröidy kirjoittaaksesi kommentteja
Kommentoi 2 kommenttia